Tällä viikolla pyöräilimme Saariston rengastien Turusta Paraisten, Nauvon, Korppoon, Houtskärin, Iniön, Kustavin, Taivassalon, Louhisaaren ja Merimaskun kautta Naantaliin.

Postikortti Iniöstä.

Koska matkakumppanini oli minua huomattavasti kokemattomampi pyöräretkeilijä, toimin minä matkanjohtajana, oppaana ja kantajana. Tämä lisäsi oman mausteensa reissuun. Poljin saman reissun yksin trikoissa kolme vuotta sitten ja optimistisesti puolitin silloiset päivämatkani.

Lähdössä Turusta.

Sunnuntaina saavuimme junalla Turkuun ja poljimme yöksi työkaverini mökille Paraisille. Viimeiseksi mukaani pakkaamani työkalu, pinnankiristin, osoittautui tarpeelliseksi jo 20 km jälkeen toisen takavanteen oikaisussa. Onneksi pinna ei muuten kiristynyt matkalla. Perillä meitä odotti maukas ateria, kuuma sauna, lämmin palju ja vierashuone.

Pinna kireällä.

Maanantaina matkanjohtajan optimismi alkoi kostautua. Meillä oli jatkuva 6-7 m/sek vastatuuli, joka kulutti voimia. Söimme maukkaan lounaan Sattmarkin kahvilassa reilun tunnin ajomatkan jälkeen. Lounaan jälkeen jatkoimme matkaa ehkä turhankin nopeasti. Nauvon satamassa pidimme toisen kunnon tauon ja nautimme iltapäiväteet. Perille Korppooseen päästyämme matkaa oli kertynyt reilu 60 km, eli kahtena peräkkäisenä päivänä yhteensä 100 km. Tämä painoi molempia matkalaisia sen verran että jätimme kehutun illallisen väliin ja painuimme suoraan nukkumaan.

Hotel Nestor Korppoossa.

Kolmatta ajopäivää rytmittivät onneksi pitkät lauttamatkat ja rauhalliset siirtymät niiden välillä. Siirryimme yksi kerrallaan kohti pienempiä saaria ensin Houtskäriin, sieltä Iniöön ja lopulta idylliseen majapaikkaamme Bergshageniin Iniön Jumon saarella. Tiet ja maisemat muuttuvat idyllisemmiksi. Jokaisen jyrkän mäen päälle tuntui olevan mansikkapaikka. Pientareen kukat tuoksuivat, sirkat sirittivät ja pääskyset tanssivat matalalla. Tuulikin oli välillä selän takana jolloin matka sujui joutuisasti.

Rantaniittyjä Houtskärissä.

Perille päästyämme totesimme että lepopäivä on tarpeen, jotta lihakset saavat palautua ja jaksamme reissun loppuun. Emäntä järjesti meille huoneen toiseksikin yöksi, vaikka paikka oli täyteen varattu. Käytimme päivän tehokkaasti elpymiseen, emmekä poistuneet 500 m kaummaksi majapaikasta missään vaiheessa. Jumon idyllinen rauha hurmasi meidät molemmat. Tänne palaamme varmasti uudestaan.

Lepopäivä.

Matkasuunnitelmassa oli periaatteessa varaa välipäivälle, mutta koska päätin samalla keventää rasitusta lyhentämällä jäljellä olevia päivämatkoja, jouduin lepopäivänä paiskimaan matkanjohtana töitä reittejä ja majoitusta suunnitellen. Onneksi olin lukenut muiden blogikirjoituksia vastaavasta reissusta (Endodfiininmetäsästäjällä kattava linkkilista). Muistin Taivassalon ja Turun väliseen bussiin saavan myös pyöriä kyytiin ja päätimme hyödyntää tätä vilkkaimmalla maantieosuudella Taivassalosta Mietoisiin. Samalla heräsi ajatus päättää retki Naantaliin ja hankkiutua sieltä Turkuun. Näin molemmat jäljellä olevat ajopäivät lyhenivät 20 km tylsistä maantie- ja kaupunkiosuuksista ja saimme kuitenkin nauttia pyöräilystä Rengastien saaristo-osuuksilla loppuun asti.

Bergshagenin aamiaishuone.

Neljäntenä ajopäivänä poljimme Kustavin käsityöpajojen kautta Taivassaloon, jonka vanha kirkko on sisältä ainutlaatuisesti maalattu. Näitä harmaakivikirkkoja on kokemusteni mukaan etelärannikon parhailla pyöräilyreiteillä noin tunnin ajomatkan, n. 25 km, välein. Tämä lienee ollut aikanaan päivämatka ja tapa pönkittää kirkon sekä kuninkaan valtaa.

Taivassalon kirkon koristeelliset maalaukset täyttävät kaikki seinä- ja kattopinnat.

Reissun ainoa kunnon sade ajoittuu juuri siihen hetkeen, jolloin matkasimme 25 km bussilla Mietoisten tieharaan. Säilyimme siis kuivina. Lounaan, kirkkovierailun ja bussimatkan jälkeen meillä olikin enää 10 km matkaa jäljellä Louhisaaren kartanoon, jonka tiluksilla oli seuraava majapaikkamme ja joka itsessään oli seuraava kulttuurikohteemme. Myötätuuli siivitti menoamme – vihdoinkin. Illalla pääsimme saunaan neljättä kertaa reissun aikana.

Lokki vartioi saunarantaa.

Viimeisen ajopäivän aamuna emme kiirehtineet, vaan tutustuimme rauhassa kartanon upeaan museoon. Puolilta päivin suuntasimme kohti Naantalia. Tarkoituksemme oli pysähtyä lounaalla Taattisten tilalla. Lounasta ei ollutkaan tarjolla – olisi pitänyt tarkistaa etukäteen. Kuumuus ja nälkä alkoivat painaa, joten suuntasimme lähimpään ruokapaikkaan Kultaranta Resortin golf clubille. Kontrasti oli melkoinen kun pyörinemme saavuimme saaristosta keskelle golffareiden kiiltävää maailmaa. Maittavan salaatin jälkeen jatkoimme matkaa Naantaliin, jossa nauttimamme iltapäivätee oli hienoinen pettymys.

Uskollinen kuormajuhtani selvisi moitteettomasti ensimmäisestä reissusta täyspakkauksen kanssa.

Ystävällinen bussikuski otti meidät pyörien kanssa kyytiin Naantalista Turkuun, kun lupasin jäädä kuormani kanssa pois kyydistä, jos olen lastenvaunujen tai pyörätuolin tiellä. Ystävällisesti kysymällä moni asia järjestyy. Bussi tulikin täyteen perjantain illanviettoon suuntaavaa porukkaa ja me mahduimme hyvin matkaamaan perille asti. Turussa kruunasimme reissun ihaillen suuria purjeveneitä, syöden maittavat ateriat Aurajokirannassa sekä kuuntelemalla Pet Shop Boysia linnapuistossa.

Pet Shop Boys showtime keskiyöllä.

Mahtava reissu, jolta palaamme kotiin useita kokemuksia rikkaampana. Näihin maisemiin tulemme varmasti uudestaan!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s